Kennelyskää

Niin saapui tähänkin taloon 12-13 välisenä yönä kennelyskä!

Onneksi yskä on lievä. Taavia yskittää vain riehaantuessaan kauheasti, yöt ollaan saatu nukkua rauhassa koko porukka :)

Vähän kyllä harmittaa,kun yskimisestä viellä kaksi viikkoa on varoaikaa.. Tapakasvatuskurssi päättyykin jo silloin. Ohjaaja kyllä vähän lupaili,että saataisiin se jossakin välissä suorittaa loppuun asti, joka olis enemmän kun mahtavaa :) Mutta tärkeämpää on tietenkin saada nyt koira terveeksi!

Viime viikon lopulla Taavi oikeastaan heitti yskimästä kokonaan,mutta enpä ole uskaltanu sitä viellä koirakavereiden luokse viiä tai lenkkeilyttääkkään ollenkaan.. Parempi ottaa varman päälle,kun sitten alkaa jälkeen päin jossittelemaan!

Kaveri kyllä neuvoi,että yskään voi antaa ihmisten Bisolvon-yskänlääkettä,mutta enpä nähny sitäkään tarpeelliseksi kun Taavin yskä oli niin "kuiva".

Nyt Taavi on jo kyllästynyt tähän lepäämiseen, kokoajan vain riehuu sisällä mutta pakko malttaa viellä vähän aikaa. Ollaan me kotona lähipäivinä harjoiteltu vähän tapakasvatuskurssin juttuja esimerkiksi sivulle menemistä,seuraamista ja paikallaan olemista.

Sitten kun herra tuosta paranee aletaankin treenailemaan! Vapuksi mennään Vaattojärvelle,sieltä lisää sitten kuulumisia ja jos saisin taavista vähän parempia kuviakin siellä! :)

Meidän herra

Täällä kotona pyörii nyt tämmönen erittäin upuli Gierrat Oskal "Taavi", joka huomenna täyttää jo puoli vuotta! Vastahan se oli viiden viikon ikäinen ja odotin innolla milloin sen pääsee hakemaan kotiin :) Taavi rakastaa kaikkia koira kavereita ja on erittäin iloinen pakkaus! Kotona Taavi on rauhallinen tapaus,leikkii itsekseen ja nukkuu oikeastaan enimmäkseen,mutta Taavi innostuu tosi herkästi kun on toiminnan aika! Taavi on niin helppo motivoida lelulla ja sitä onkin nyt käytetty paljon hyväksi.Taistelutahtoa siis riittää! Oikeastaan ainoana miinuksena Taavissa on sen rakkaus ihmisiä kohtaan ja sekin on vain siksi miinus,kun Taavi ei ymmärrä miksi kaikkia ihmisiä jotka tulevat lenkillä vastaan tai kävelevät meidän pihan ohi ei saa puhutella. Nyt olemme käyneet tapakasvatuskurssilla neljä kertaa ja paljon ollaan opittu! Taavi onkin saanut kehuja siitä,kuinka oppivainen on. Seuraavana oppina olisi sitten seuraaminen ja paikallaan pysyminen, mikä on erittäin tärkeää myös agilityssä,johon itse olen hullaantunut nyt jo täysin! :) Agilityä ollaan käyty harjoittelemassa vasta kolme kertaa,mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :) Hallilla sen huomaa onko ottanut uroksen vai nartun! Kaikkialla on kivoja hajuja ja pitäis merkkailemaan päästä. Välillä kyselee kyllä vähän emännän hermoja,kun kaikki hajut kiinnostaa mutta kertaakaan en ole kyllä katunut,että uroksen otin! :) Elikkäs Taavin kanssa olisi suunnitelmissa ainakin agilityä ja ehkäpä joskus tulevaisuudessa tottista, senpä näkee sitten miten me innostutaan ;)

Taavi 6 kk

Tästä se alkaa..

Ensimmäinen koira meille tuli 2007 tammikuussa,laskematta monia isäni metsästyskoiria eli "häkkikoiria". Tämä pallero on toyvillakoira Leidi! Nimi ei vastaa luonnetta kyllä sitten ollenkaan :D Haaveena oli alkaa harrastamaan Leidin kanssa esimerkiksi agilityä,mutta niin pienessä kunnassa kun Kolari se oli ajokortittomalle tytölle oikeastaan mahdottomuus. Mielelläni pidinkin Leidin vain sitten unikaverina! :)

Leidi onkin semmoinen koko perheen koira ja minua alkoi kutkuttamaan ottaa ihan ikioma koira! Mitään rotukoiria en etsinyt vaan enemmänkin hakusessa oli sekarotuinen. Sitten löysin tuon niin vikkelän,iloisen ja hieman arankin Marsan! :) Marsa oli ERITTÄIN vilkas pentu,mutta Leidi leikki äitiä Marsalle niinkun kaikille isäni metsäkoirillekkin. Marsa on enemmänkin kaveri metsälenkeille,kun mikään harrastuskoira. Enkä silloin mitään harrastuskoiraa etsinytkään,eli hyvä valinta! Mitä rotuja Marsassa on? Yleinen kysymys ja olen aina vain vastannut,että varmuutta ei ole mutta suomenpystykorvaa ja ilmeisesti jotain terrieriä. Ei roduilla niin väliä,minun Marsa on oma rotunsa! :))

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut! Kesällä kuulin,että minun pitäisi muuttaa Kemiin. Kauhean haikealta kun se kuulostikin, ostimme Jaakon kanssa omakotitalon ja samalla syntyi päätös koiran ottamisesta! Marsaa ei voi vanhempieni tyköä ottaa mukaan,koska sen hermot eivät sitä kestäisi. Nyt etsin sellaista harrastuskoiraa. Iso?Pieni?Keskikokoinen?Pörröinen?Karvaton?Paimenkoira?Pystykorva?Noutaja? Nämä kysymykset myllersi pitkin päätä.. Selailin apulassa ilmoituksia koiranpennuista tietämättä oikeastaan mitä edes hain. MITTELSPITZ pentuja Iissä,siinä se oli!! Heti numero ylös ja soittamaan! Sovimme kasvattajan kanssa,että tulisin katsomaan pentuja kun ne ovat noin 5 viikon ikäisiä. Aika mateli.. Sitten otin kaverini Emman mukaan ja lähdettiin ajamaan Iitä kohti.. Sinne,kun päästiin niin en miettinyt enään,että otanko mittelin pennun vai en. Minun sydän oli myyty! Siellä odotti neljä pientä karvaista palleroa. Kaksi narttua ja kaksi urosta. Toisen uroksista halusin ja sitä jäimme kasvattajan kanssa vielä miettimään,että kumpi tulisi meille. Kun pääsin kotiin niin mielessäni oli toinen uros kahdesta ja se oli vaaleampi Oskal. Kasvattaja soitti ja kerroin,että Oskal oli jäänyt enemmän minun mieleeni ja siinä tuumimme,että se kannattaa ottaa mikä jää mieleen,tuntuu eniten omalta. Sitten olikin muutto edessä! Juuri saimme muutettua ja kaikki tavarat laitettua,kun lähdin pikku vauvan hakuun :) Nimi oli tiedossa ollut jo jonkin aikaa,kun Oskalin näin niin se oli selvä Taavi. Taavi on ollut helppo pentu. Ei ole repinyt ja tuhonnut yhtään mitään. Nyt Taavista on kasvanut jo 6 kuukauden ikäinen jässikkä. Vastahan se oli 8 viikkoinen pallero!

Ollaan Taavin kanssa ilmoittauduttu tapakasvatuskurssille ja hommattu avain Tornion kennelkerhon hallille. Jenna on alkanut opettamaan meille vähän agilityn alkeita. Kerron sitten näistä harrastuksista ensi kerralla vähän enemmän. Pääsiäiseksi lähdemmeki lomaolemaan Kolariin vanhempieni tykö! Siellä on Leidi leikkikaverina ja tilaa missä temmeltää.

Semmoset on minun tähän astiset kokemukset koirista! :)

-Taavi&Sofia